Nextiiliä ennen olin töissä ammattikorkeakoulussa, jossa vajaat (?) 10 vuotta sitten lopetettiin tekstiiliosasto. Kesälomien aikana joku (mies?) suuressa viisaudessaan päätti heittää roskalavalle kaikki tekstiiliosaston ihanat langat. Ilmeisesti yksi lavallinen jo ehdittiin viedä kaatopaikalle koska niitä ihania, värikkäitä, paksuja puuvillalankoja ei missään ollut. Mutta onneksi ex-kollega-ystäväni ehti pelastaa ohuet puuvilla- ja pellavalangat joita hän sitten jakoi käsityöihmisiksi tuntemilleen. Minä kannoin noita ohuita lankoja kilokaupalla kotiin, ja niistä on tähän mennessä syntynyt jo nämä, jo aiemminkin tässä blogissa esille tuodut tuotteet. Lankoja on vieläkin kilokaupalla, eipä tarvitse miettiä mistä lankoja seuraaviin töihin hankkisi, kunhan vain keksisi mitä kaikkea niistä langoista oikein tekisi.
Earlier, before Nextiili, I worked at a University of Applied Sciences, which had a textile department. They decided to close this department, and during summer holidays someone (a man, I believe) decided to destroy all the wonderful yarns which the textile department had. My ex-colleague and friend was luckily at work, and she managed to save all the thin cotton- and linen yarns which she finally gave to craft people she knew. I got several kilograms of those yarns, and until this day of them I have made these items (which are already earlier shown in this blog). I still do have plenty of those yarns, so I never have to buy any thin yarn for my future works. Only problem is that I don't know what could I do what needs thin linen or cotton.
Olen saattanut julkaista tämän kranssin kuvan jo aiemminkin, mutta jos olen niin tehnyt, julkaisen tämän nyt uudelleen koska tykkään tästä niin paljon. Kranssipohjana villiviiniköynnöksestä itse tehty kranssi, origamikukat koristeena.
I may have published the picture of this wreath already earlier, but if I have done so, I'll republish it again, because I love this so much. The base of this wreath is made of creeper by myself, decorated with origami flowers.
Kukat:
- 3-terälehtisiä kellokukkia 2 kpl sisäkkäin (valkoiset)
- 3-terälehtinen iiris (vaalea vihreä valkoisten keskustassa)
- 5-terälehtinen hortensian kukka (oranssi) lisättynä paperinaruheteillä
- miniruusut (n. peukalonpään kokoisia)
Flowers:
- 3-petal bluebells, 2 together (white ones)
- 3-petal iris (light green ones in center of white ones
- 5-petal hydrangea flower (orange) added with stamens made of paper string
- mini roses (size about thumb top)
Kun noita nappeja on kertynyt kilokaupalla, enkä enää tee nappikoruja, niin niitä on pikku pakko alkaa käyttämään johonkin muuhun tarkoitukseen. Siispä liimailen niitä vähän minne sattuu, milloin teen nappimosaiikkeja tai, kuten tällä kertaa, liimaan niitä kalusteisiin.
Mökin pikkuinen kirjahylly sai punaisista napeista mielestäni oikein hienon päällysteen. Punainen väriskaala lähes mustasta kirkkaanpunaisen ja pinkin kautta valkoiseen. "Napitettu" alue on n. 15 x 160 cm, nappien menekkiä en laskenut mutta kyllä niitä reilu kilo tuohon on mennyt, ellei peräti kaksi. Liimana Scotch geeliliima, pitää napit heti paikoillaan (mutta toki niitä tarvittaessa voi siirtää, ei tuo mitään pikaliimaa ole). Tykkään.
Tämän määrän erilaisia punaisia nappeja mahdollisti reilu vuoden työskentely Nextiilissä. Päivittäinen saapuneiden nappien läpikäynti ja parhaiden poiminta ennenkuin napit menivät myyntiin, siinä se. Muuten tuo(kaan) ei olisi ollut mahdollista.
I have several kilograms of buttons, and because I don't make button jewelry anymore, I have to use my buttons some way other. I have made for example button mosaics, and nowadays I glue my buttons into furniture.
I covered one side of my bookshelf in my country cottage. Red color scale from almost black into white, bright red and pink between. "Buttoned" area is about 15 x 160 cm, I do not know how much does the buttons weight, but I believe something between 1,5 - 2 kg. I used Scotch gel glue to fasten the buttons. I like the result very much.
This kind of work is possible only because I worked 14 months at Nextiili recycle center. I checked daily all new buttons and collected the best ones before the buttons went for sale. Without Nextiili this could not be possible.
Ostin uuden postilaatikon, sellaisen perus-Orthexin, harmaata muovia. En halunnut nimeä näkyviin, mutta talon numero on pakko olla jos meinaa postia saada. Etsiskelin kaupoista irrallisia numeroita laatikkoon liimattaviksi, mutta onneksi en löytänyt. Vasta kaupassa tajusin, että minullahan on kilokaupalla nappeja joilla voin numerot laatikon kylkeen laittaa. Siispä tarvittava määrä nappeja (noita meni jotain 60 - 70 kpl) ja tarpeeksi tehokasta liimaa, tässä tapauksessa Scotchin geeliliima osoittautui parhaaksi.
I bought a new mailbox, made of grey plastics. I did not want to show my name on the mailbox, but the number of the house is compulsory. I did not find any loose numbers (which I would like) to glue on the mailbox, but in the shop I realized that I have several kilograms of buttons of which I can make the numbers on my mailbox. The numbers demanded about 60 -70 buttons and they needed very effective glue, in this case Scotch gel glue was best.
Lapsena luin tarinaa sirkusperheestä, tarina alkoi näin: "Isäni oli Ihmemies ja äitini oli Voimanainen". Kun ajattelen omaa, jo edesmennyttä isääni, tulee mieleeni että hän jos kuka oli varsinainen ihmemies. Paitsi että hän teki sähkö-, puu- ja metallitöitä, rakenteli erilaisia kielisoittimia (kitara, viulu, balalaikka jne.), soitti orkesterissa, oli taitava piirtäjä, rakensi oman talonsa jne., näiden lisäksi hän myös laittoi ruokaa (kehitteli omia reseptejä) ja ompeli. Nuo kaksi viimeistä eivät kovin yleisiä olleet suomalaisten miesten keskuudessa 1960- ja 1970-luvuilla. 1970-luvun loppupuolella hän lisäksi aloitti kirjontaharrastuksen tehden mm. hardanger-liinoja.
Minä sain isän tekemän ristipistotaulun, Salvador Dalin teoksen mukaan tehdyn. Isä piirsi taulun millimetripaperille, väritti joka ruudun erikseen ja sitten kirjoi ristipistoin kuvan pellavakankaalle. Kirjonta-alueen koko on 21 x 37 cm ja ristipistoja työssä on n. 28.000 kpl.
When I was a child, I read a story about a circus family. The story began something like this: "My father was a Wonder Man and my mother was strongest woman in the world. When I think about my late father, I think he really was a Wonder Man. He could do anything he ever wanted to do: electric-, wood- and metal works, played in an orchestra, was very good in drawing, built his own house, made guitars, violins and other that kind of instruments etc. In addition to these he also cooked and sewed. These two last ones were not very popular among Finnish men during years 1960-1980. Sometimes in 1970's he started a new hobby; embroidery.
I have one of my father's embroidery works, the one he made to look as Salvador Dali's work. He drew the picture on a millimeter paper, colored every little square separately and then embroidered the picture. The embroidery area is 21 x 37 cm and he made about 28.000 cross stitches to finish the job.
